Lapsille

Vihaisen puun tarina

Olet varmaan ollut metsässä jossa on paljon puita,  lehtipuita – kuten koivuja, haapoja ja pihlajia. Havupuita,  kuten kuusia ja mäntyjä. Metsässä on pieniä puita ja isoja puita. Siellä on myös risuja maassa, jotka ovat puista pudonneita oksia, sammalta, puolukan ja mustikan lehtiä. Ihmeellisiä koloja puiden juurissa ja joskus metsästä löytyy isoja kiviä. Jotkut puut ovat tosi vanhoja ja isoja, jotkut puut taas ovat ihan pieniä ja niiden runko on ohut. Metsässä on puita jotka ovat aikuisia ja puut mitkä ovat vielä ihan lapsia. Minäpä kerron nyt tarinan yhdestä puusta joka oli todella iso ja aika vanha. Kukaan ei tiedä puun tarkkaa ikää, mutta se voi olla vaikka sata vuotta vanha.

Puu asui suuressa metsässä missä oli paljon oravia, lintuja, kettuja ja muitakin metsän eläimiä. Mitä muita eläimiä metsässä asuikaan? Metsässä kävi paljon ihmisiä jotka keräsivät sieltä marjoja, mustikoita, puolukoita, lakkoja ja sieniä. Niistä ihmiset saivat talven varaksi itselleen syötävää. Olet varmaan syönyt mustikkapiirakkaa välipalalla tai jälkiruoaksi ja saanut puolukkahilloa ruoan kanssa. Kaikki nämä marjat on poimittu metsästä. Mutta tiedättekö mitä! Eräänä päivänä metsään tuli kaksi miestä. Ne tulivat katsomaan mitä puita pitäisi ottaa metsästä pois. Miehet tulivat katsomaan erästä isoa mäntyä,  joka katsoi peloissaan miehiä, mitä ihmettä nuo miehet nyt aikoivat tehdä!  Miehet katsoivat ison männyn ympärillä olevia muitakin  puita, mittailivat kuinka paksuja ne olivat. Tutkivat minkälainen kuori puilla oli ja oliko puissa koloja. Isossa männyssä oli iso kolo ja siellä asui eräs lintuäiti, joka muutti sinne joka kevät munimaan uudet poikaset. Se oli sille linnulle todella tärkeä puu. Lisäksi ison männyn juurella kasvoi paljon sieniä, sillä juuri siinä kohtaa oli sellainen maa jota sienet tarvitsivat kasvaakseen. Miehet kävelivät ja kävelivät ja yhtäkkiä he pysähtyivät ison männyn viereen. Miehet ottivat mittanauhan käteensä ja mittasivat kuinka paksu iso mänty oli. He porasivat mäntyyn pienen reiän, ai kun puuhun sattui! Miksiköhän he minua poraavat? Miehet repivät männystä irti kaarnanpaloja ja tutkivat puun vahvoja juuria. Menkää pois huusi puu ja alkoi huiskimaan miehiä oksillaan. MENKÄÄ POIS, MINÄ HALUAN OLLA RAUHASSA! Mutta eivät miehet siitä välittäneet, vaikka oksat heitä hieman raapivat. Jotain kummallista on nyt tekeillä mietti puu. Miksi minua kiusataan? Miksi minua porataan, miksi minun kuortani revitään irti. MIKSI! Minä haluan olla tässä ja antaa linnulle pesäkolon, haluan antaa marjastajille suojan tuulta vastaan. Haluan antaa sienille kasvualustan. Minä haluan asua ja olla tässä metsässä, sillä tämä metsä on minun kotini!

Mutta miehet eivät jättäneet puuta rauhaa. Lopulta he maalasivat jonkinlaisen punaisen merkin puun kylkeen, mitähän se tarkoitti?

Puu tuli todella surulliseksi. Todella surulliseksi. Aikovatkohan he kaataa minut ja viedä täältä metsästä pois? Miksi he sen tekisivät, minähän kuulun tänne metsään. Minun kuuluu kaatua ihan itse kun tulen niin vanhaksi ja haluan silloin olla hyödyksi kaikille linnuille ja muurahaisille ja muillekkin  metsän ötököille jotka täällä asuvat. Minua tarvitaan täällä metsässä ihan loppuun saakka! Minä olen vielä ihan hyvässä kunnossa. Lintuäitikin tarvitsee minua. Lopulta miehet lähtivät ja jättivät ison männyn metsään punainen merkki kyljessään. Arvatkaa mitä puu silloin teki. Puu alkoi itkemään. Se itki niin kovasti. Sen kaikki oksat alkoivat heilumaan ja männyn kyyneleet tippuivat sen oksista, pudoten puun juurella olevien mättäiden päälle. Mänty oli todella surullinen.

Se kaadettaisiin pois. Se ymmärsi että näin sille nyt käy. Siksi puuhun maalattiin se punainen merkki. Puuta tarvittiin jossain toisessa tehtävässä, mutta minua he eivät saisi viedä pois. EI! Sitä en halua – en!

Mutta. Mikään ai auttanut. Eräänä päivänä metsään tuli iso metsäkone. Mänty näki sen jo kaukaa. Se tuli lähelle mäntyä ja metsäkone katsoi puuta ahnain silmin. Kohta minä sinut nappaan ja sinusta tehdään paperia. Sinä olet juuri siihen tarkoitukseen sopiva. Sinusta saa paperia todella paljon ajatteli metsäkone. Ja silloinkos puu suuttui! Siitä tuli todella vihainen! Ja arvatkaas mitä puu sitten teki? Se ei päästänyt metsäkonetta lähelleen. Se nosti juurensa ylös niin korkealle että metsäkone meinasi kaatua. Minustahan ei paperia tehdä, sitä on maailmassa jo ihan tarpeeksi, eikä paperia niin paljon tarvita. Minä nostan juureni niin ylös ettet pääse minua lähellekkään! Metsäkone oli ihmeissään, mitä nyt oikein tapahtui? Maa metsäkoneen alla nousi ja mitä lähemmäksi se puuta tuli, sitä korkeammalle metsäkone nousi. Minuahan ette täältä vie, minä kuulun tänne, kuulun linnuille ja kaikille metsän eläimille, tuumi iso mänty. Minä kuulun tuulelle ja sateelle, minä kuulun metsään, mutta minä en kuulu paperitehtaasen. EN! Puu oli yhä vihainen. Siitä ei ollut epäilystäkään. Sitä oli kohdeltu väärin eikä se antaisi kaataa itseään.

Ja arvatkaapa mitä? Niin metsäkone joutui peruuttamaan pois metsästä ilman isoa mäntyä. Se oli sille ihan oikein, ajatteli iso mänty, eikä se ollut enää vihainen, siitä tuli onnelinen metsän mänty. Se oli niin helpottunut kun se pystyi häätämään metsäkoneen pois. Seuraavana keväänä merkki puun kyljessä oli haalistunut ja lintu kurkisteli puun kolosta mato suussaan.

Jos sinä näet metsässä puita joiden juuret ovat koholla, ehkä siitäkin on yritetty tehdä paperia. Ehkä saatat nähdä sen ison männynkin. Halaa mäntyä, sillä siitä se tykkää! Voit halata muitakin puita, sillä puut tykkäävät siitä että niitä halataan ❤

%d bloggers like this: